Hienoa, tää netti on niin kaveri taas vaihteeksi ollu monta päivää <3
Ei suostu lataamaan yhden yhtäkään kuvaa. Sen takia tämä viivästys. Näitä päiviä voi kuvailla kolmella sanalla: mahtavaa, mahtavaa, mahtavaa. Ollaan otettu ilo irti kaikesta, löhöilty, löhöilty ja löhöilty. Kerrankin näin, harvinaista meidän molempien elämässä. Ihanaa. Ollaan taas nautittu niin paljon!
Tosiaan perjantaina käytiin sielä pitsalla, lauantaina aateltiin ensin ettei tehdä mitään extraa muutaku mä reenailen ja sit oltais kokattu jotain hyvää illalla, ettei menis rahaa nii paljo ku lähettäis syömään. Noh, lähdettiin kuitenkin syömään paikkaan missä oli menu 9.75e tais maksaa alku-, pää-, ja jälkkäri.
Otettiin englanninkielisestä ruokalistasta jotain tonnikalapihvijuttua ja perunoita. Oli vähän pettymys, mut jälkkäri oli hyvää! Jotain vanukasta ja karamellikastiketta, nam! Sen jälkeen käytiin vähän kahtelemassa ja tultiin sit kämpille jutustelemaan ja rentoutumaan, viettämään vipaa viikonloppua täällä. Ihan suht rauhallisissa merkeissä se sujui.
Mun mielestä on niin hienoa huomata, kuinka näin surkeella englanninkielen taidolla kehittyy kielellisesti täällä ja uskaltaa puhua ja oppii sitä kieltä ymmärtämäänkin. Jotain kehitystä on siis ehkä havaittavissa.
Sunnuntai meni harvinaisen angstauksen merkeissä. Tänä aikana, kun ollaan täällä oltu ei ole niin paha olo ollu kummallakaan. Ensinnäkin kauhea koti-ikävä iski samaan aikaan, kun luettiin iltalehdestä, että meidän lentoyhtiö on konkurssin partaalla. Makoiltiin sohvalla, päivitettiin uutisia eikä mistään oikein tullut mitään. Herkkuja teki kokoajan mieli ja niitä ehkä syötiin taas vähän liiaksikin. Milka suklaalevyt on se herkku.
Valvottiin myöhään yöhön, jotta saatais tietää SAS:in neuvotteluiden tuloksia, muttei sieltä mitään infoa tullut. Kahtottiin jo muutamia vaihtoehtoisia lentojakin, 800e/perse ois maksanu Malagasta Helsinkiin.
Maanantaina sitten saatiin onneksi ilouutinen, että päästään lähtemään Suomeen perjantaina. Voi sitä ilon määrää.
Töissä alotettiin maanantaina meidän hienoja joulutonttu-askarteluja. Niistä tuli ylihienoja!! (Kuvia tulossa kunhan tämä netti suostuisi yhteistyöhön) Makoiltiin altaalla ja nukuttiin päikkärit siinä, voi sitä rentoutumisen määrää mikä siinä +25 asteen tuulettomassa ja pilvettömässä ilmassa on. Uni tulee yllättävän nopeesti.
Käytiin illalla myös juoksemassa rannalla.
Tiistai meni tosi nopeesti, kun tekemistä oli taas. Nukuttiin altaalla päikkärit ja käytiin rantakadulla lenkkeilemässä ja metsästämässä Jennalle Adidas hupparia. Ei löytyny ja Jennalla tais muutamaan otteeseen tulla taas savua korvista. Yritin sitten siinä rauhoitella sitä, että kyllä sä sen löydät vielä, mutta tää on niin ihanan temperamenttinen rakkaus, että ei se sitä uskonut. Valmistettiin illalla uskomattoman hyvää juusto pussipastaa, pitää sekin nyt tässä mainita!
Tänään suunnitelmissa oli mennä töiden jälkeen käymään Torolla. Suunnitelmat kuitenkin menivät uusiksi, kun saatiin vihdoin aikaseks lähteä käymään Mijas-vuoristokylässä. Vaikka Jenna töissä oli taas niin mökömökö että tokas aika suureen ääneen että '' mä en tee tänään yhtään mitään''
Onneks lähettiin!
Bussikadulla käveltii mitäänsanomattomalle Fuengirolan bussi-asemalle ja hypättiin bussiin mikä vei Mijakselle. 1.45e makso/perse matka bussilla.
Päästiin Mijakselle ja katsottiin ympärille, paljon kojuja ja mietittiin mihin lähdetään.
Lähdettiin vuoren reunalle, ja sieltä 400m korkeudesta näkyi koko Fuengirola, merta niin pitkästi jokapaikassa ettei sitä osaa edes sanoin kuvailla. Voitte vaan kuvitella. Sanoinkuvailemattoman kaunista. Oltiin aivan hiljaa, koko kylässä oli niin hiljaista, että olisi kuullut nuppineulan kolahtavan katukivetykselle, jos olisi tiputtanut. Ikinä ei olla mitään niin kaunista nähty.
Pienessä kylässä oli paljon turisteja ja ihmisiä mutta niin siisti ja ihana paikka. Oltiin aivan sanattomia, kun istuttiin kivipenkillä ja katseltiin maisemia. Kuvatkaan eivät kerro täysin sitä, kuinka kaunista siellä oli. Onneksi lähdettiin!
Käytiin siellä päiväkahaveilla ja syötiin kakunpalaset. Kierreltiin muutama koju, ei me mitään ostettu onneksi.
Siellä oli aaseja!! Niillä sai ratsastaa ja olla kärrynkyydissä. Ei kuitenkaan menty kyytiin. nössöiltiin.
Siellä olo tuntui kyllä niin rentutuneelta, ettei pitkään aikaan. Vau!
Bussilla lähdettiin takaisin Fuengirolaan ja huomiseksi oltiin suunniteltu Sushi Baria, viimeisen päivän kunniaksi, mutta poikettiin siellä jo tänään niin huomenna ei tarvitse tehdä _mitään_ muuta kuin pakata loppuun ja punnita laukut.
Sushiin tulee himo. Uus lemppariruoka!! Vähän kallista se kuitenkin oli. Aivan sama.
Käytiin kahtomassa kans isoja purjeveneitä satamassa, sielä oli paljo isoja kalojaki, jotka hyppi vedessä. Siistiä!
Istuskeltiin hetki rantakadulla ja löydettiin Jennalle vihdoin se Adidas huppari! Eikä muuten ollut kallis.
''Aivan sama'' on muuten sellainen sana mitä valehtelematta täällä ollaan hoettu ainakin miljoonakertaa joka päivän aikana. Muutenkin täällä on tullut paljon kaikkia inside juttuja, mitä varmasti hoetaan vielä pitkään!
Punnittiin tossa äsken Jennan laukku. Laukku saa painaa sen 23kg ja tossa äsken se näytti vähän reilu 20kg, eikä se vielä ole täysin valmis, että saa nähdä.. Jänskää!
Reilusti alle 48h niin ollaan Back in Business! Outoa, haikeaa. Samalla niin siistiä ja helpottunutta. Näitä fiiliksiä on vaikea kuvailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti